perjantai 13. maaliskuuta 2015

Lipaston tuunaus




Huonekalujen fiksaus on varma kevään merkki

Ainakin minulla. Miehillä yleensä keväällä tuntuu autokuume vaivaavan mutta itse tunnustaudun 100% kevään sisustajaksi. Mikä kumma siinä on että aina kevään saapuessa kaikki näyttää "ihan kauhealta" ja joka nurkka pitäis siivota sekä uudistaa – syypää kenties aurinko? Niin siis PITÄISI ja vain omasta mielestä, toiset huushollin asukit saattaa olla aivan toista mieltä. Mutta onneksi sitä uudistusta ja freesaamista voi tehdä pienelläkin budjetilla ja mikä parasta, suurella innolla ja sydämellä!!


Tämä lipasto oli alunperin ihan tällainen perus vanerilipasto. Vuodet vieri ja väri alkoi näyttämään kaikkea muuta kuin raikkaalta. Jep, vaikka vaneri onkin nyt kuuminta hottia, sai se silti pensselistä valkoista pintaansa. Sain myös lahjoituksena tuollaisia pienenpieniä koukkuruuveja tai mietä nyt ovatkaan nimeltään ja päätin hyödyntää niitä tässä prjoketissa.


Joulun jälkeisiltä alennusmyynneiltä tarttui tällaisia puisia, liitutaulupintaisia "nimikointilappuja" ja holaa, näillä saikin käytännöllisyyttä lipaston arkikäyttöön.


Näitä ruuvatessa meinas vaan päästä tuskanen itku aika monta kertaa. Ruuvit oli niin pieniä ettei kunnon otetta meinanut saada ja pihtien kanssa ne vaan lipsu ja lipsu. Lopulta loppu hyvin, kaikki hyvin ja siinä ne neljä käytännön söpöläistä jököttää paikoillaan – HUH.


Se vielä pitää mainita että kyllä tuo liitutaulupinta vaan on niin kätevä kun voi tekstiä vaihdella mielin määrin. Näitä liitutaulujuttuja on kyllä jo ollut niin kauan että joillain ne tulevat jo korvistakin ulos mutta itellä nää vaan pitää pintansa.


Siinä siis "uusi" lipasto kokonaisuudessaan eteisen nurkassa. Kuten huomaa, on kuin tehty tuohon paikkaan, ainakin ensi kevääseen saakka ;)

Keväästä tulikin mieleen, minkä "spurtin" sinussa kevät herättää?

– Nina –


perjantai 27. helmikuuta 2015

Maaliskuun kalenteri yllätysmagneetilla

Maaliskuu on pajunkissojen ja yllätysten aikaa

Ensi kuukauden ilmaiseen ladattavaan kalenteripohjaan mietin taas jotain pientä, ajankohtaista aihetta ja pajunkissathan ne heti mieleen tuli. Pikkutyttönä maaliskuussa tuli aina seurattua ahkerasti pihapiirin pajua – "toivottavasti pajunkissat nyt tulis ajoissa virpomisoksiin"!! Nyt niitä sitten kytätään jälkikasvun virpomisiin ;) Tämän hetkistä säätilannetta kun katselee, olen erittäin toiveikas :)


Maaliskuun kalenteripohjan pystyt lataamaan (pdf) ilmaiseksi tästä linkistä.
Tarvittaessa pohja löytyy samasta pdf:stä myös ilman noita graafisia elementtejä.



Yllätysten "reippauslaatikko" – virkkausta, tulitikkuaskia ja magneettia

Samalla kun tuota kalenteria tein, päätin vähän freesata meidän 6-vuotiaan neidin "reippaus-systeemiä". Meillä varsinkin nuo aamut tuntuu olevan kaikkea muuta kuin sujuvia, on ratkaisuna ollut perinteisesti "reippaustarrojen" keräily. Eli kustakin reippaasta päivästä saa tarran taulukkoon ja kun taulukko on täys, pääsee vaikka leffaan. Kuten kaikki, tämäkin nyt tuntuu menettävän voimiaan, joten päätin uudistaa eli reipastaa systeemiä – syntyi siis "reippauslaatikko":)


Tähän oli hyvä käyttää jämälankaa, koska paljoa tähän ei lankaa tarvitse :) Itse käytin Blend Bamboota, 3,5 koukulla.

Aloitetaan virkkaamalla 18 kjs (ketjusilmukkaa) ja liitetään ps (piilosilmukalla) ympyräksi.


Virkataan puolipylväitä 8 kierrosta. En siis tehnyt piilosilmukkaa kierrosten vaihtumiskohdassa vaan jatkoin vaan samalla puolipylväällä koko ajan. Kannattaa testata tulitikkurasian kanssa, onko tuo silmukkamäärä omaan käsialaan sopiva.


Päätellään ja pujotetaan tulitikkurasia sisälle. Ensin oli tarkoitus maalata tuo rasia, mutta totesin sen kuitenkin turhaksi; kuva ei näy virkkauksen alta ja tuo valkoinen rasia onkin ihan kiva ;) En edes liimannut tätä mitenkään, sen verran napakka tuosta kuitenkin tuli.

Itelle tuo olis kelvannut ihan noinkin mutta neiti halus (yllätysyllätys) jotain blingblingiä mukaan, joten sydän ja helmi sai kelvata ;) Magneetin liimaus toiselle puolelle ja yllätyspoksi on valmis. Jos tuosta magneettipuolesta haluaa jykevämmän, kannattaa tuo virkkaus sitten liimata rasiaan kiinni.

Tämä toimii nyt sitten niin, että jokaisesta reippaasta päivästä saa hymynaaman kalenteripäivään ja kun tarpeeksi on hymynaamoja, pääsee kurkistamaan yllätyspoksiin. Tänne voi sitten vaihdellen keksiä kaikkea kivaa – yllättävää ja reipastavaa :)

Tuosta tulikin mieleen, että minkäslaisia "reippaussysteemejä" teillä on lasten kanssa käytössä?

– Nina –

torstai 12. helmikuuta 2015

Suklainen ystävänpäivätervehdys

Niin se mieli vaan ehtii muuttua. Piti antaa ystäville niitä virkattuja, pieniä magneettisydämiä mutta koska lopputulokseen olin tyytymätön, päädyin takuuvarmaan vaihtoehtoon, suklaaseen :)

Suklaata en sentään lähtenyt nyt itse tekemään, vaan päädyin suosiolla kaupan hyllylle. Suklaavalikoimaa hetken silmäiltyäni, totesin Royal-suklaan parhaimmaksi vaihtoehdoksi tähän tarkoitukseen. Halusin nimittäin tehdä suklaan ympärille myös simppelin "kortin".

Vähän mittailua, että saisi tulostettua just passelin kokoisen "korttietiketin" ympärille, koneella suunnittelua ja printteristä ulos. Paperileikkuria en nyt jaksanut tuolta kaapin päältä laiskuuttani hakea, vaan metalliviivain sekä mattoveitsi sai kelvata ja suoraa leikkuujälkeä ainakin sitten tuli.

Taitokset sivukohtiin ja kaksipuoleista teippiä paperin toiseen reunaan ja se olis sitten siinä :)

Jos pienoinen ystävänpäivälahja on vielä hankkimatta, niin tässä olis tosi nopea ratkaisu siihen. Jos vielä nopeammin ja helpommalla haluat päästä, niin tästä ystävänpäivätervehdyspohja-linkistä pääset lataamaan tulostettavan pdf:n.



Ruusuja nappasin samalla kauppareissulla matkaani. Onpahan sitten varmuudella meidänkin pöydällä niitä ystävänpäivän kunniaksi ja ainahan niitä uusia mahtuu lisää ;) Hyvä testi ja vinkki tässä samalla perheen isännälle - lukeekohan se ylipäätään meikäläisen tänne laittamia höpötyksiä :)

Ruusun värejä siis siinä kaupassa sitten pohdiskelin ja kyllähän se vaaleanpunainen vain ystävänpäivänä minulla vei voiton - kuulemma eri sävyissään ovat merkkejä lempeydestä ja kiitollisuudesta. Valkoiset yleensä on kyllä lempparini ja kyllähän niitäkin nyt matkaan lähti :) Ja onko sillä värillä nyt lopulta niiiiin suuri merkitys - ajatus se kuitenkin tärkeintä on, eikös?

Ihanaa ystävänpäivää kaikille,

- Nina -


maanantai 2. helmikuuta 2015

Virkattu pikkuneidin huivi


Pinkkiä – T O T T A kai

Ostin itselleni joitain aikoja sitten alelaarista pinkin huvin. Yleensä tykkään tallustella tosi tylsissä väreissä, eli mustaa, mustaa, mustaa mutta olen yrittänyt "parantaa" tapani ja ottaa värit mukaan elämääni :) Pinkki väri tuntui tosi hyvältä ajatukselta mutta ISO VIRHE!! Sen jälkeen, kun esittelin huivia kotona, oli se oikeastaan MINUN ENTINEN huivini. Olishan se pitänyt arvata, että 6-vuotias neiti kotona käyttää kaikki konstinsa sen omiakseen :)

Eipä auttanut muu, kuin ruveta tuumasta toimeen: "Mitäs jos äiti virkkais sulle samanlaisen huivin mutta paaaaaljon hienomman, kuin toi äitin kaupasta ostama huivi"? Houkuttelevat sanat TOIMI :)


Oma huivi kaulassa lampsin lankakauppaan. Langaksi valitsin 100%:sta Drops Design alpakkalankaa. Siinä sattui olemaan just oikeet värit: Kirsikanpunainen 2921 ja vaalea ruskeakirjava 607. Koukkusuosituksena on 2,5–3,5 mm ja minähän valitsen aina sen isoimman ;) Sitten vain virkkaamaan.



Köysivirkkaus (ohje kirjasta Tyylikkäät silmukat, Erika Knight):

Lyhenteet: 
P = pylväs
Kjs = ketjusilmukka
Ks = kiinteä silmukka
Ps = piilosilmukka

Aloitusketjuksi virkataan aina kolmella jaollinen määrä ketjusilmukoita.
Jos nyt muistan ja laskin valmiista huivista oikein, tein 39 aloitussilmukkaa. Tämä oli omasta mielestä hyvä huivin leveys.

1. krs: 1 p 4. kjs:aan koukusta laskien, 1 kjs, 1 p seur. kjs:aan, *jätä väliin 1 kjs, 1 p seur. kjs:aan, 1 kjs, 1 p seur. kjs:aan, toista *:stä viim. kjs:aan, 1 p viim. kjs:aan lopussa, käännä työ.

2. krs: 3 kjs (=1. p), virkkaa [1 p, 1 kjs, 1 p] kaikkiin 1 kjs:n ketjuihin krs loppuun, 1 p 3 kjs:n ketjun päälle krs:n lopussa, käännä työ.

Huivi syntyy toistamalla tuota 2. kerrosta. Itse virkkasin yhteensä 150 kerrosta.

Rusehtavat reunat tein vielä: 3 ks samaan "silmukkaan", 1 ps seuraavaan silmukkaan, 3 ks samaan "silmukkaan, 1 ps seuraavaan silmukkaan jne.



Loppuun vielä oma signeerauslappu, totta kai ;) Tekee viimeistellymmän lopputuloksen. Tykkään itse monesti käyttää pientä nahkapalaa, johon tekstauskynällä teen nimikirjaimeni. Musteena käytän nahalle soveltuvaa maalia.



Siinä ne nyt sit on sulassa sovussa keskenään, kaupan huivi ja itse virkattu huivi. Neiti on ainakin ollut ihan tyytyväinen, kun on niin paljon sitä pitänyt. Siksi saattaakin lähikuvissa näkyä pientä käytön jälkeä ;)

Kumpaa itse mieluummin käytät, ite tehtyä vai kaupasta ostettua (teollisesti tehty)? Itse kyllä arvostan niin suuresti kaikkea itse tehtyä. Vitsit, kun olis vielä enemmän aikaa niiden tekemiseen :)

– Nina –

maanantai 26. tammikuuta 2015

Helmikuun kalenteripohja ja virkattu sydänmagneetti


Helmikuu on sydämiä täynnä

En ole varsinaisesti mikään sydänten viljelijä. Joko ikä on tehnyt tepposet tai sitten luonteeni on vain "pehmennyt" :) Noooh, nyt on ainakin hyvä syy ajatella sydämiä!! Tammikuu on pian vaihtumassa helmikuuksi ja kalenteripohjaa tehdessäni huomasin: "YSTÄVÄNPÄIVÄ"!!

Jotkut tuntuu menevän jopa...ööh...sekaisin (voiko noin sanoa) koko päivästä. Toiset sanoo moiselle "pyh" ja kolmannet pitävät siitä mutta koko päivä vaan "unohtuu" arjen keskellä. Itse kuulun tuohon viimeiseen porukkaan ja joka vuosi tuntee suurta häpeää omasta huonomuistisuudesta: Postiluukkuun sujahtaa ysävieni laittamia ihania, rakkaudella tekemiä kortteja ja paniikissa saa laittaa tekstarilla / whatsupilla "jotain ihanaa" vastaukseksi. Tänä vuonna olen päättänyt toimia toisin ja jospa TÄMÄ kalenteri nyt sitten ainakin muistuttaisi tarpeeksi itseäni ;)



Kuten huomaat, on helmikuun kalenteri "vuorattu" sydämillä ja ilmaisen tulostettavan pohjan (pdf) pääset lataamaan klikkaamalla tuota kalenterilinkkiä. Graafinen tyyli on uskollinen tammikuulle ja niukan värimaailmansa ansiosta myös tulostusystävällinen eli ei vie tulostimen väriäkään niin paljon :) Ja kyllä tuolta samasta linkistä löytyy myös se vielä pelkistetympikin vaihtoehto ;)


Halusin tuolle sydänten kuukaudelle tehdä vielä jonkun muunkin päivityksen ja pongasin netistä, Kahvikaneli Virkkaa -blogista tosi helpon ja nopean virkatun sydämen ohjeen. Siitä syystä en ohjetta tähän nyt laita, joten halutessasi pääset kurkkaamaan sen tuosta linkistä. 

On jo jonkin aikaa ollut ajatuksissä kokeilla virkkutöiden kovettamista ja tästä sydämestä sain oivan kokeilun kohteen. Halusin nimittäin tehdä tästä magneetin ja toimii varmaan paremmin, kun on kovempaa materiaalia.


Ja tässä virkattujen sydänmagneettien tarvikeaineet:
– lankaa (käytin Blend Bamboo Hjertgarn)
– virkkukoukku (3,5)
– sakset, liimaa, magneetti


Tuossa yllä olevassa kuvassa alempi sydän on kovetettu ja magneetti liimattu nurjalle puolelle. Tein kovetuksen tällä kertaa käyttämällä liima-vesiseosta (1:1). Seos oli aika juoksevaa, ei ihan pelkkää maitoa mutta ei ihan piimänkään paksuista. Mun pitää sanoa, että ihan en nyt kyllä ole lopputukseen tyytyväinen!!! Tuo ihana heleä vaaleanpunainen sävy ja kiilto on tiessään. Liekö johtuu tuosta tuosta langasta vai sitten vain tuosta liimasta. Pitää seuraavaksi kokeilla vaikka sokerilla kovettamista.

Joka tapauksessa näitä sydämiä tuli virkattua kertaheitolla niin monta, että taidanpa kenties ilahduttaa näillä omia ystäviäni, kovetuksella tai ilman ;)

Minkälaisia kokemuksia ja keinoja teillä on tuon virkkuu-/neulontatöiden kovettamisen kanssa? Olisi mukavaa kuulla SE paras versio ainakin tuollaisen värillisen langan kovettamiseen.


Sydämellistä kuukauden vaihdetta,
Nina




perjantai 16. tammikuuta 2015

Virkattu liina lumihiutaleista

On nimeltään Jäkälä

Alennusmyynnit on aika kivoja, eikös? Jos nykyään näen kirjoja alennuksella, niin kahlaan kaikki harrastuskirjat läpi. Tälläkin kertaa se kannatti, löysin aika kivan lumihiutalekirjan. Siinä oli niiiiiin monta ihanaa ohjetta, että oli jopa valinnan vaikeus. Siitä se ajatus sitten taas lähti lentämään ja tuumin että liinaanhan saisi mahdollisimman monta erilaista lumihiutaletta menemään :)



Yksi hiutale oli valmis..."hei, täähän on tosi nopsaa ja hauskaa, teenpä vielä toisen samalaisen, ja kolmannen, neljännen...No eipä tullut sitten erilaisia hiutaleita, vaan MONTA samanlaista. Sitten pitikin alkaa jo miettimään itse liinan kokonaisulkonäköä. Sommittelu olisi omasta mielestäni liian tylsä, jos kaikki on samanlaisia.


Kun kerran olin yhden mallin todennut niin toimivaksi, käytetään sitä mutta virkataan vaan pari kierrosta ;) Sitten näistä lumihiutaleiden paljoudesta syntyi tällainen kokonaisuus. Jakaisin niin mielelläni tuon ohjeen teidän kanssanne mutta luonnollisestikaan en sitä voi tehdä. Mutta ohje on siis tuosta yllä olevasta 100 virkattua lumihiutaletta ja Viima-niminen hiutale. Tähän sommitelmaan tuli 6 täysikokoista ja 18 kahden kierroksen hiutaletta.


Pyöriteltyäni näitä tarpeeksi kauan ja päädyttyäni tähän sommittelumalliin, ompelin nämä vain muutamilla pistoilla yhteen (samalla langalla). Lankana muuten käytin tuollaista huovutukseenkin sopivaa paksumpaa Alpakka-lankaa, joten jännityksellä odotan pyykkikoneen käyttöä. Voi tulla sitten ihan mielenkiintoinen lopputulos koneesta ulos :)


No mitäs tällä sitten on tekemistä jäkälän kanssa? Ei mitään mutta itselläni tästä vain tulee mieleen jäkälä, vaikka lumihiutaleista rakentuukin. Johtuu varmaan tuosta muodosta ja harmaasta väristä. Alunperin haaveilinkin pöydälle jotain harmaata luonnosta kumpuavaa liinaa ja siinä mielessä on melko onnistunut lopputulos :O

Lisäksi toimii kattauksessa aika mielenkiintoisena elementtinä ja mikä parasta, tämän päälle uskaltaa varmasti laittaa kuuman kattilan tai padan. Toimii samalla aivan loistavasti pannunalusena.

Mitenkäs sinä, tykkäätkö ylipäätänsä pitää pöydällä liinaa ja millaista?

– Nina –

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Jääkaappikalenteri

Uusi vuosi, uusi järjestys

Jokunen vuosi sitten, jääkaapin oven piti olla pelkkää jääkaapin ovea. Ei kortteja, papereita, kuvia, ei edes niitä magneetteja. Nykyään, kun sitä katsoo ei itse ovea oikeastaan näekään kaiken sen paperisälän takaa. Se kun toimii niiiiin "näppäränä" muistitauluna :)

Useamman vuoden olen etsinyt meidän perheelle sopivaa kalenteria kaikkien menojen merkkaamiseksi. Ei tarvitsis etsiä aikatauluja tarkistaakseen sitä  JUST OIKEAA A4-paperia toisten paperien alta. Eniten ehkä hävettää se ainainen unohtaminen pikkuneidin retkipäivänä. "Ai kauhia, oliko se retkipäivä tänään, TAAS mää unohdin ne eväät, emmää yhtään muistanu!!"

No, kivaa kalenteria ei ole sattunut kohdalle, joten tosi näppärää, kun kaiken voi tehä ite :) Nuo viikonpäivät olen tehnyt magneetteina ja nämä on melko nopeat toteuttaa:

Tarvikelista:
– puusydämiä tms. (maalasin itse spraymaalilla kuparin värisiksi)
– magneetteja
– paperia
– kirjaimia (löysin alesta tuollaisia kirjaintarroja, käteviä tässä)
– sakset
– liimaa
– koholakkaa (viimeistelin lopuksi koholakalla, niin elementit pysyy paikoillaan ja on siistin näköinen).



Sitten vielä koneella kalenteripohja. Itse asiassa päätin jakaa tämän mun tekemän pohjan teidän kanssa ja säästää teiltä se vaiva ;)
https://drive.google.com/open?id=0Bx6dJV7qRChNeWhhWi1VUm1EYzA&authuser=0

Tässä pdf-dokumentissa on tammikuun 2015 -pohja tuolla kuvassa olevalla ilmeellä sekä ilman noita graafisia elementtejä (jos tykkää tosi simppelistä). Laitan helmikuun pohjan vielä tämän kuun aikana tänne blogiin (kuten muutkin kuukaudet aina edeltävän kuun puolella).

Testasin tätä pdf:n lisäämistä nyt ekaa kertaa, joten ilmoitelkaa, jos sen kanssa on ongelmia :)


Printatun kalenteripohjan kun laittaa magneeteilla jääkapin oveen kiinni, niin samalla saa sinne joitain tärkeitä lippuja ja lappujakin mukaan. En mää noista lapuista näemmä kuitenkaan pääse täysin eroon, heh :)

Ihanaa ja tapahtumarikasta uutta vuotta kaikille! 

– Nina –