Lipaston tuunaus

Huonekalujen fiksaus on varma kevään merkki

Ainakin minulla. Miehillä yleensä keväällä tuntuu autokuume vaivaavan mutta itse tunnustaudun 100% kevään sisustajaksi. Mikä kumma siinä on että aina kevään saapuessa kaikki näyttää "ihan kauhealta" ja joka nurkka pitäis siivota sekä uudistaa – syypää kenties aurinko? Niin siis PITÄISI ja vain omasta mielestä, toiset huushollin asukit saattaa olla aivan toista mieltä. Mutta onneksi sitä uudistusta ja freesaamista voi tehdä pienelläkin budjetilla ja mikä parasta, suurella innolla ja sydämellä!!

Tämä lipasto oli alunperin ihan tällainen perus vanerilipasto. Vuodet vieri ja väri alkoi näyttämään kaikkea muuta kuin raikkaalta. Jep, vaikka vaneri onkin nyt kuuminta hottia, sai se silti pensselistä valkoista pintaansa. Sain myös lahjoituksena tuollaisia pienenpieniä koukkuruuveja tai mietä nyt ovatkaan nimeltään ja päätin hyödyntää niitä tässä prjoketissa.

Joulun jälkeisiltä alennusmyynneiltä tarttui tällaisia puisia, liitutaulupintaisia "nimikointilappuja" ja holaa, näillä saikin käytännöllisyyttä lipaston arkikäyttöön.

Näitä ruuvatessa meinas vaan päästä tuskanen itku aika monta kertaa. Ruuvit oli niin pieniä ettei kunnon otetta meinanut saada ja pihtien kanssa ne vaan lipsu ja lipsu. Lopulta loppu hyvin, kaikki hyvin ja siinä ne neljä käytännön söpöläistä jököttää paikoillaan – HUH.

Se vielä pitää mainita että kyllä tuo liitutaulupinta vaan on niin kätevä kun voi tekstiä vaihdella mielin määrin. Näitä liitutaulujuttuja on kyllä jo ollut niin kauan että joillain ne tulevat jo korvistakin ulos mutta itellä nää vaan pitää pintansa.

Siinä siis "uusi" lipasto kokonaisuudessaan eteisen nurkassa. Kuten huomaa, on kuin tehty tuohon paikkaan, ainakin ensi kevääseen saakka ;)

Keväästä tulikin mieleen, minkä "spurtin" sinussa kevät herättää?

– Nina –

Jouluvalojen piristys

Syksyllä on ihanaa, kun oikein luvan kanssa saa viritellä jouluvaloja paikoilleen. Tai ne talvivalot, sillä termillä minä niitä kutsun, saapahan hyvällä syyllä olla ajoissa valojen kanssa liikenteessä :) No liekö nyt sitten olleet tarpeeksi kauan, kun kaipasin niihin vähän piristystä. Tai sitten halusin ne vain pukea joulun kuosiin. Noooh, joka tapauksessa mukavaa näpertelyähän tämä oli ja sai jotain materiaaliakin käytettäväksi eikä roskiin heitettäväksi.

Jos joulukiireet alkaa olla paremman puolella, nämä ehtii vielä hyvin tekemään ennen jouluakin. Tai sitten voihan niitä valoja muutenkin piristää :) Tällaiset valot valmistuivat tällaisista tarvikkeista:

– jogurtti- ja/tai viilipurkkeja,
– akryyliväriä,
– kangasta (käytin kirppikseltä löytämääni pitsiverhoa),
– liimaa (kuumaliima mun kokemuksella kätevin),
– koristenauhaa halutessa,
– juu ja sakset sekä pensseli, meinas ihan unohtua ;)

Sitten vain hommiin ja työn iloa. Akryyliväri on siitä kiva, kun kuivuu melko nopeasti. Kuumaliimasta pitääpi sanoa sen verran, että kuumaa tavaraa kun on, olkaa tosi varovaisia. Meikäläisellä komeilee mukava vesikello nyt kädessä...mut sehän kuuluu askartelun "iloon", heh :)
Niin ja näytti se jopa vähän sulattavan itse muovipurkkiakin mutta sinne se kankaan alle piiloon jäi.

Päädyin laittamaan nämä meidän lasitetulle terassille, katotaan miten pakkasherra ja neiti-viilipurkki tulee toimeen. Elleivät tykkää toisistaan, hyvä syy tehdä uudet.


Ihanaa ja tunnelmallista Joulua kaikille teille ihanuuksille :)

– Nina–

Lapset taiteilemaan kangastusseilla

 

Persoonalliset T-paidat

Oletteko tekin sitä mieltä, että lasten tekemä taide on aina vaan niin hurmaavaa? Vaikka kyseessä onkin nyt oman tyttäreni taiteellinen tuotos, niin kyllä minun suupielet nousee AINA korviin asti näitä nähdessäni, oli se taidepläjäys omani tai jonkun muun pikkutaiteilijan :)

Itse tehty – paras lahja

Lasten tekemät jutut toimii aina lahjapaketissa. Varsinkin, jos saaja on erittäin läheinen. Tästä syystä päätinkin antaa meidän pikku-neidille tavallisten tussien tilalle kangastussit. Kun on itse tehtyä, on sydänkin mukana :)

 

Idean alunperin sain tähän eräästä lehdestä isänpäivän aikoihin. En enään muista lehden nimeä, joten jos joku muistaa, niin saa kertoa ;) Ideasta siis toimeen ja T-paitaostoksille sekä kangastussit esille.

Pingotin T-paidan A3-kokoiseen piirustuslehtiöön, niissä kun ne taustapahvit on mukavan jämäkät. Mun täytyy myöntää, että monesti yhteisaskartelut ei mene kuin Strömsössä. Aikuisena tulee AINA otettua liian määräävä rooli ja sen nyt tietää, mitä siitä syntyy. Parempi siis antaa täysin vapaat kädet pikkutaiteilijalle, niin lopputuloksesta syntyy varmasti parempaa ja persoonallisempaa ;) Se on tullut huomattua niiiiiin monta kertaa!!

Siinä se meidän pappa nyt komeilee. Toivottavasti tykkää lahjastaan. Eipähän ainakaan samanlaista paitaa tule kadulla vastaan :) Mitenkäs teillä, tykkäättekö ylipäätänsä saada lasten tekemää taidetta lahjaksi? Onko tullut jotain todella ikimuistoista lahjaa vastaan?

– Nina –

Ps. Unelmapaja kiittää ihania asiakkaitaan ja Seinäjoen maa-ja kotitalousnaisia mukavista joulumarkkinoista. 

Korkin uusi matka lasipurkissa

Hajuvedestä tuikkupurkin leidiksi
Yks aamu kauheessa normikiireessä laittauduin vessassa ja kräks...eiiiiiiiii, lempparihajuvesihän siinä tippui kaakelilattialle ja voitte arvata, miten siinä kävi. Korkki jäi vaan käteen mutta mutta - huomasin sen olevan erittäinkin sopiva mun lasikipoille. Tuollaisille entisajan vanhoille Riihimäen säilöntäpurkeille, joissa on lasinen kansi mutta tiivisteet poistettu. Ja niin hajuveden korkki sai taas arvoisensa paikan, tosi nopeasti ja helposti :)

Näitä tarvitset:
- lasipurkki kansineen,
- koristenauhaa (jos pitää pienistä koristeluista),
- liimaa.

Tuosta liimasta pitää mainita, että löysin rautakaupasta "jotain uutta Super-liimaa", joka kestää jopa konepesun. Ja varsinaista SUPERia se olikin!! Vahingossa pruuttasin sitä käsiini, enkä saanut pois edes teräsvillalla hankaamalla. No opinpahan taas jotain uutta ja kaipa se siitä joskus kulumalla lähtee ;)

Nyt kelpaa pitää tuikkujakin näkösällä ja heti käden ulottuvilla. Olen meinaan hyvin ahkera tuikkujen polttelija, varsinkin tällaiseen vuodenaikaan.

Samaa ideaa päätin hyödyntää myös näin itsenäisyyspäivän aikaan ja tein "kukkaviemiseksi" kylään tällaisen isänmaallisen herkkuversion :)

Tähän päätteeksi onkin hyvä toivottaa Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille!


 -Nina-

Lyhdyt tekoon ja loistamaan

Lyhtyjä ei mielestäni ole koskaan liikaa ja kauppoihin onkin taas ilmestynyt mukava valikoima vuodenaikaan sopivia lyhtyjä. Jos olet kuin minä, lyhtyjä voisi ostaa vaikka läpi vuoden ja pitää esillä. Lyhtyjen paljoudesta sekä erilaisuudesta sain minäkin inspiksen ja päätin toteuttaa tällä kertaa yhden version itse. Lopputoteutus muokkautui erään (yksi monista) kirppiskierroksen jälkeen - pyöriteltyäni tuota perinteistä Riihimäen lasikippoa.

Molla Mills:n Virkkuri, Virkkuutöitä kotiin ja käyttöön -kirjassa ihastuin virkattuun kettinkiin. Siitä  innostuinkin kokeilemaan tuota lyhdyn kahvaa. Kirjassa on myös esitelty tosi hyvin vaihe vaiheelta kettingin virkkaaminen.

Näitä tarvitset:

• Riihimäen lasin Keittiötölkki, itse käytin tässä 3 litran "tölkkiä". Mikäli et tällaista omista, näkyy näitä paljon kirppareilla. Hyvällä tuurilla löytää vielä todella edullisestikin. Tai sitten ihan tavallisella säilykepurkillakin saa kivan näköisen lopputuloksen.
• Moppilankaa,
• virkkuukoukku 6 mm (omaan käsialaani tämä oli paras),
• kanavaneula ja sakset,
• rautalankaa (melko ohutta, on helpompi taivutella).

Virkkaa aloitussilmukan jälkeen 25 kjs (ketjusilmukka) ja ps (piilosilmukka) renkaaksi. Sitten virkkaa 5 kerrosta ks (kiinteä silmukka) spiraalimaisesti, kerrosten vaihtumiskohdassa ei siis tule ps. Katkaise lanka mutta jätä n. 40 cm päättelylankaa.

Pujota päättelylanka neulaan ja taita työ renkaaksi, oikea puoli ulospäin. Ompele reuna kiinni (kierros ympäri) silmukka kerrallaan ja solmi päättelylangat yhteen. Siistiksi saat, kun vedät virkkuukoukulla vielä päättelylangat lenkin sisään.

Seuraava lenkki tehdään samalla tavoin kuin ensimmäinenkin. Virkkaa 25 kjs mutta ennen piilosilmukalla renkaaksi yhdistämistä pujota ketjusilmukkanauha valmiin lenkin läpi. Tällä tavoin jatka lenkkejä tarvittava määrä. Itse tein tähän 8 lenkkiä.

Lasitölkin suuaukkoa ja ketjun kiinnitystä varten virkkaa ketjusilmukkanauhaa vähän reilu 2 x suuaukon verran. Virkkaa ketjusilmukan viimeisestä silmukasta katsoen toisesta silmukasta lähtien (ota tässä vaiheessa rautalanka myös mukaan) kierros ks (kiinteitä silmukoita) loppuun saakka ja päättele. Jätä rautalankaa vähän ylimääräistä kumpaankin päähän, niin se helpottaa sitomista. Kierrä valmis "rautalankanauha" purkin suuaukon ympäri ja ota kettinki kiinnitykseen mukaan käyttäen rautalankoja.

Lopputuloksena mikäs sen ihanampaa, kuin nauttia itse tehdyn lyhdyn tunnelmasta. Jos pelkäät polttaa aitoa kynttilää lyhdyssä, niin nykyään on saatavana tosi aidon näköisiä led-kynttilöitä.

Oletko itse tehnyt lyhtyjä ja millaisia?

-Nina-