Maaliskuun kalenteri yllätysmagneetilla

Maaliskuu on pajunkissojen ja yllätysten aikaa

Ensi kuukauden ilmaiseen ladattavaan kalenteripohjaan mietin taas jotain pientä, ajankohtaista aihetta ja pajunkissathan ne heti mieleen tuli. Pikkutyttönä maaliskuussa tuli aina seurattua ahkerasti pihapiirin pajua – "toivottavasti pajunkissat nyt tulis ajoissa virpomisoksiin"!! Nyt niitä sitten kytätään jälkikasvun virpomisiin ;) Tämän hetkistä säätilannetta kun katselee, olen erittäin toiveikas :)

Maaliskuun kalenteripohjan pystyt lataamaan (pdf) ilmaiseksi tästä linkistä.
Tarvittaessa pohja löytyy samasta pdf:stä myös ilman noita graafisia elementtejä.

Yllätysten "reippauslaatikko" – virkkausta, tulitikkuaskia ja magneettia

Samalla kun tuota kalenteria tein, päätin vähän freesata meidän 6-vuotiaan neidin "reippaus-systeemiä". Meillä varsinkin nuo aamut tuntuu olevan kaikkea muuta kuin sujuvia, on ratkaisuna ollut perinteisesti "reippaustarrojen" keräily. Eli kustakin reippaasta päivästä saa tarran taulukkoon ja kun taulukko on täys, pääsee vaikka leffaan. Kuten kaikki, tämäkin nyt tuntuu menettävän voimiaan, joten päätin uudistaa eli reipastaa systeemiä – syntyi siis "reippauslaatikko":)

Tähän oli hyvä käyttää jämälankaa, koska paljoa tähän ei lankaa tarvitse :) Itse käytin Blend Bamboota, 3,5 koukulla.

Aloitetaan virkkaamalla 18 kjs (ketjusilmukkaa) ja liitetään ps (piilosilmukalla) ympyräksi.

Virkataan puolipylväitä 8 kierrosta. En siis tehnyt piilosilmukkaa kierrosten vaihtumiskohdassa vaan jatkoin vaan samalla puolipylväällä koko ajan. Kannattaa testata tulitikkurasian kanssa, onko tuo silmukkamäärä omaan käsialaan sopiva.

Päätellään ja pujotetaan tulitikkurasia sisälle. Ensin oli tarkoitus maalata tuo rasia, mutta totesin sen kuitenkin turhaksi; kuva ei näy virkkauksen alta ja tuo valkoinen rasia onkin ihan kiva ;) En edes liimannut tätä mitenkään, sen verran napakka tuosta kuitenkin tuli.

Itelle tuo olis kelvannut ihan noinkin mutta neiti halus (yllätysyllätys) jotain blingblingiä mukaan, joten sydän ja helmi sai kelvata ;) Magneetin liimaus toiselle puolelle ja yllätyspoksi on valmis. Jos tuosta magneettipuolesta haluaa jykevämmän, kannattaa tuo virkkaus sitten liimata rasiaan kiinni.

Tämä toimii nyt sitten niin, että jokaisesta reippaasta päivästä saa hymynaaman kalenteripäivään ja kun tarpeeksi on hymynaamoja, pääsee kurkistamaan yllätyspoksiin. Tänne voi sitten vaihdellen keksiä kaikkea kivaa – yllättävää ja reipastavaa :)

Tuosta tulikin mieleen, että minkäslaisia "reippaussysteemejä" teillä on lasten kanssa käytössä?

– Nina –

Suklainen ystävänpäivätervehdys

Niin se mieli vaan ehtii muuttua. Piti antaa ystäville niitä virkattuja, pieniä magneettisydämiä mutta koska lopputulokseen olin tyytymätön, päädyin takuuvarmaan vaihtoehtoon, suklaaseen :)

Suklaata en sentään lähtenyt nyt itse tekemään, vaan päädyin suosiolla kaupan hyllylle. Suklaavalikoimaa hetken silmäiltyäni, totesin Royal-suklaan parhaimmaksi vaihtoehdoksi tähän tarkoitukseen. Halusin nimittäin tehdä suklaan ympärille myös simppelin "kortin".

Vähän mittailua, että saisi tulostettua just passelin kokoisen "korttietiketin" ympärille, koneella suunnittelua ja printteristä ulos. Paperileikkuria en nyt jaksanut tuolta kaapin päältä laiskuuttani hakea, vaan metalliviivain sekä mattoveitsi sai kelvata ja suoraa leikkuujälkeä ainakin sitten tuli.

Taitokset sivukohtiin ja kaksipuoleista teippiä paperin toiseen reunaan ja se olis sitten siinä :)

Jos pienoinen ystävänpäivälahja on vielä hankkimatta, niin tässä olis tosi nopea ratkaisu siihen. Jos vielä nopeammin ja helpommalla haluat päästä, niin tästä ystävänpäivätervehdyspohja-linkistä pääset lataamaan tulostettavan pdf:n.

Ruusuja nappasin samalla kauppareissulla matkaani. Onpahan sitten varmuudella meidänkin pöydällä niitä ystävänpäivän kunniaksi ja ainahan niitä uusia mahtuu lisää ;) Hyvä testi ja vinkki tässä samalla perheen isännälle - lukeekohan se ylipäätään meikäläisen tänne laittamia höpötyksiä :)

Ruusun värejä siis siinä kaupassa sitten pohdiskelin ja kyllähän se vaaleanpunainen vain ystävänpäivänä minulla vei voiton - kuulemma eri sävyissään ovat merkkejä lempeydestä ja kiitollisuudesta. Valkoiset yleensä on kyllä lempparini ja kyllähän niitäkin nyt matkaan lähti :) Ja onko sillä värillä nyt lopulta niiiiin suuri merkitys - ajatus se kuitenkin tärkeintä on, eikös?

Ihanaa ystävänpäivää kaikille,

- Nina -

Virkattu pikkuneidin huivi

Pinkkiä – T O T T A kai

Ostin itselleni joitain aikoja sitten alelaarista pinkin huvin. Yleensä tykkään tallustella tosi tylsissä väreissä, eli mustaa, mustaa, mustaa mutta olen yrittänyt "parantaa" tapani ja ottaa värit mukaan elämääni :) Pinkki väri tuntui tosi hyvältä ajatukselta mutta ISO VIRHE!! Sen jälkeen, kun esittelin huivia kotona, oli se oikeastaan MINUN ENTINEN huivini. Olishan se pitänyt arvata, että 6-vuotias neiti kotona käyttää kaikki konstinsa sen omiakseen :)

Eipä auttanut muu, kuin ruveta tuumasta toimeen: "Mitäs jos äiti virkkais sulle samanlaisen huivin mutta paaaaaljon hienomman, kuin toi äitin kaupasta ostama huivi"? Houkuttelevat sanat TOIMI :)

Oma huivi kaulassa lampsin lankakauppaan. Langaksi valitsin 100%:sta Drops Design alpakkalankaa. Siinä sattui olemaan just oikeet värit: Kirsikanpunainen 2921 ja vaalea ruskeakirjava 607. Koukkusuosituksena on 2,5–3,5 mm ja minähän valitsen aina sen isoimman ;) Sitten vain virkkaamaan.

Köysivirkkaus (ohje kirjasta Tyylikkäät silmukat, Erika Knight):

Lyhenteet: 
P = pylväs
Kjs = ketjusilmukka
Ks = kiinteä silmukka
Ps = piilosilmukka

Aloitusketjuksi virkataan aina kolmella jaollinen määrä ketjusilmukoita.
Jos nyt muistan ja laskin valmiista huivista oikein, tein 39 aloitussilmukkaa. Tämä oli omasta mielestä hyvä huivin leveys.

1. krs: 1 p 4. kjs:aan koukusta laskien, 1 kjs, 1 p seur. kjs:aan, *jätä väliin 1 kjs, 1 p seur. kjs:aan, 1 kjs, 1 p seur. kjs:aan, toista *:stä viim. kjs:aan, 1 p viim. kjs:aan lopussa, käännä työ.

2. krs: 3 kjs (=1. p), virkkaa [1 p, 1 kjs, 1 p] kaikkiin 1 kjs:n ketjuihin krs loppuun, 1 p 3 kjs:n ketjun päälle krs:n lopussa, käännä työ.

Huivi syntyy toistamalla tuota 2. kerrosta. Itse virkkasin yhteensä 150 kerrosta.

Rusehtavat reunat tein vielä: 3 ks samaan "silmukkaan", 1 ps seuraavaan silmukkaan, 3 ks samaan "silmukkaan, 1 ps seuraavaan silmukkaan jne.

Loppuun vielä oma signeerauslappu, totta kai ;) Tekee viimeistellymmän lopputuloksen. Tykkään itse monesti käyttää pientä nahkapalaa, johon tekstauskynällä teen nimikirjaimeni. Musteena käytän nahalle soveltuvaa maalia.

Siinä ne nyt sit on sulassa sovussa keskenään, kaupan huivi ja itse virkattu huivi. Neiti on ainakin ollut ihan tyytyväinen, kun on niin paljon sitä pitänyt. Siksi saattaakin lähikuvissa näkyä pientä käytön jälkeä ;)

Kumpaa itse mieluummin käytät, ite tehtyä vai kaupasta ostettua (teollisesti tehty)? Itse kyllä arvostan niin suuresti kaikkea itse tehtyä. Vitsit, kun olis vielä enemmän aikaa niiden tekemiseen :)

– Nina –